KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

lørdag 29. mai 2010

Rapuja ja pallaksia osa 4. Støssä on kesä.

Merisumu käyttäytyy arvaamattomasti. Sen liikkeitä on vaikea ennustaa. Eilispäivän kalareissulla sumu lähestyi avomereltä, yläkuva. Nopeasti se levittäytyi yli Støn. Stø sijaitsee alakuvassa suoraan sokeritoppavuoren , Klotindenin alapuolella

Stig Kampegga laivoineen matkalla Tromsan edustan matalikoille.

Siiman laskun jälkeen ja muulloinkin joutoaikoina on rentouttavaa harrastaa urheilukalastusta. Aina silloin tällöin tulee jopa saalista.

Turskaa syömme kesälläkin , vaikka paikallisiin tapoihin ei kuulu sen syönti niinä kuukausina kun kuukauden nimessä ei ole ärrää.

Eilen emme saaneet montaakaan pallasta, mutta yhteen koukkuun oli erehtynyt peikkorapu. Se on äkkiä katsottuna aika paljon kuningasravun näköinen. Eroja on mm. kuoren muodossa ja jalkojen määrässä.

Maultaan peikkorapu on yhtä herkullinen. Tähän aikaan se on kuitenkin heikossa lihassa.

Meritähtiä ja näitä tällaisia on monenkokoisia ja -näköisiä.

Tänään saimme paljon yleisöä , paljon enemmän kuin eilen. Harmaalokit harrastavat kuviolentoa.

Nuorukainen ei vielä hallitse kaikkia hienouksia.

Sinnikkyytemme aloittelevina pallaksen siimakalastajina palkittiin tänään, kun siimaan oli erehtynyt yli 30 kiloinen kaunis kala.
Arto esittelee myös ruijanpallaksen selkäpuolen. Väriltään aika lähellä kulloisenkin pohjan väriä.

Morgenstjerne 30.5.matkalla kantille sinipallaksen pyyntiin. Rauhallinen keli merellä. Eilen olimme Lottas Fangstin kanssa ainoana Stø laivana merellä, saimme jotain 350 kiloa sekalaista kalaa. Tänään nostimme pallassiimat toiseen kertaan, saimme uramme suurimman pallaksen ainakin yli 30 kiloisen.

Huomenna, jos kaikki menee hyvin, Støläiset saavat nauttia yhdestä kesän varmasta merkistä. Ensimmäiset sinipallaslaivat saapuvat iltapäivällä maihin tuoksuvine saaliineen. Sinipallaksessa on oma tuoksunsa, mahtava tuoksu. Se on kesän tuoksu ja sitä voi nuuhkia laitureilla ja vastaanoton läheisyydesssä.

Muita Stø - kesän merkkejä ovat Valassafarin alkaminen (ensimmäinen reissu takana),
suomalaisten siimansyötittäjien ryntäys (melkein kaikki paikalla) ja vieraskalastajien tulo(laiturit täynnä niitten veneitä).

Me olemme pallaskauteen valmiita. Kaikki siimat on syötitetty ja niistä 30 on kyydissä Morgenstjerne muutettu muutaman viikon ajaksi nuottalaivasta siima-alukseksi. Samalla miehistömme on henkisesti valmentautunut normaalisti hieman ylenkatsomamme siimakalastajan arkeen.
Ei ne nyt oikeesti oo mitään yksinkertaisia. Ei ainakaan sinipallaksen kalastajat.

Eilen koimme vielä yhden kesän , siis hyvin lälmpimän, merkeistä, kun täällä oli taas sitä merisumua, toisen kerran tänä kesänä. Voipi olla että olemme ajautumassa siihen kauheen lämmin-merisumu-viileämpi-kauheen lämmin.... kierteeseen
Se sumu meitä uhkaili, päälle ei tullut, mutta näytti muskeleitaan. Støn otti huomaansa.
-lauri-

2 kommentarer:

  1. Turskaa:)Minua huvittaa (tai ei siinä nyt mitään huvittavaa ole mutta kait jotain hyvää mieltä tai niin...)

    Vanhempi tytär tuli luokkaretkeltä, olivat viikon Portugalissa. Siellä syötiin "kaikkialla", turskaa ja muitakin meren eläviä.

    SvarSlett
  2. Siellä Portugalissa on saatavana meidänkii pyytämää kalaa. Ns.kalliokalaa. Kuivasuolattua turskaa. Se on niitten paastoajan perusruoan bacalaon raaka- aine. Tosin Islantilaiset ovat kovia kilpailijoitamme ja niitten toimittama turska on usein parempilaatuista.

    SvarSlett