KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

fredag 7. mai 2010

Pikku Borgarnes fiiliksiä ja tilinpäätös

Matkalla pikku Borgarnesiin voi kohdata kauniin talon. Pikku Borgarnes etualalla. Taustalla Andøyn saaren vielä tähän aikaan talvitunnelmissa olevia tuntureita.

Laskuvesiranta on ihanteellinen kahlaajien tarkkailupaikka. Niille jotka jotain kahlaajista ymmärtävät.Bongarit ja tällaiset.

Pikku Borgarnesiin johtava kolmekymmenluvulla työttömyystöina rakennettu tie. Sillan alla on meritaimenen perhokalastajien suosima ottipaikka. Sanovat.

Lähikuva insinööri- ja käsityötaidosta kahdeksankymmenen vuoden takaa.

Variksenmarjarvikossa kelpaa kauniilla säällä köllötellä. Tuntureita katsella.


Kotkan kumpu. Ne ovat muodostuneet vuosikymmenien ehkä vuosisatojen kuluessa. Linnut aina valitsevat samat tarkkailu- ja lepopaikat .Kummullaan ne myös ruokailevat ja sontivat. Siitä ulosteesta kumpu sitten kasvaa. Suurimmat ovat puolesta metristä metriin. Tällaisen kummun muodostumiseen kuluu jopa satoja vuosia. Paikalliset vanhemmat asukkaat muistavat kummun samansuuruisena jo lapsuutensa ajoilta.


Stø , Morgenstjerne 8.5.2010. Länsituulta 10 metriä sekunnissa. Sadetta. Kaikki laivat maissa. Kaikki kalat poissa. Levä kukkii ja alamme valmistautua sinipallaskauteen.

Mulla on hyvää aikaa katsella tilastoja ja tutkia tilinauhoja sillä sade pilasi suunnitelmat, mun retkeilyaikeet. Sitä on tullut sen verran nirsoksi, että sateella ei millään jaksa laittautua retkeilykuntoon. Merellä saa ihan riittävästi vettä , tuulta ja kylmää. Ett ulkoilua tulee harrastettua omiks tarpeiks.

Minä siis ajattelin mennä Borgarnesin niemeen tunnelmoimaan . Borgarnes on yks mun lempipaikoistani ja kutsun sitä Pikku Borgarnesiksi, kun Islannissa on se oikee Borgarnes, eikä sen Islannin Borgarnesin arvoa saa millään tavalla kyseenalaistaa.

Siellä Islannin Borgarnesissa kun on oikeita metsiä ja metsäjärvi ja suomenkielen taitoinen metsänvartija jonka cd valikoimasta löytyy vähän vanhempaa suomalaista musiikkia mm. juicea. Että jos Islannissa tulee koti ikävä, niin Borgarnesin metsiin vaan samoilemaan :)
Se sijaitsee siellä Reykjavikin yläpuolella Länsi Islannissa ja sinne mennään Valaslahden tunnelin kautta.

Klon kylän Pikku Borgarnes on kuitenkin parasta kanerva-, mustikka-, puolukka-, variksenmarja nummea , mitä täältä löytyy. Siellä on niin kuivaa kuin Vesterålenissa yleensä voi olla. Oikein hyviä tuulensuojaisia piknik paikkoja löytyy.

Hyviä paikkoja auringossa makailla , hylkeitä katsella tai vain olla. Lintumaailma on rikas ja Pikku Borgarnesissa asustelee myös laiskoja ja uteliaita saukkoja.

Syksyin niemi antaa talven marjat ja läheinen koivumetsikkö karvarouskut.
Metsästäjät löytävät riekkopoikueet puolukoita syömästä ja sorsat sekä hanhet laskuvesirannalta.

Nyt olis ollu mahdollista, lumet ovat sulaneet ja varvikko kuivanut, tehdä se ensimmäinen Borgarnesin keikka. Eilen ohi ajaessani, otin maisemakuvia ja samalla totesin kotkien ottaneen kumpunsa tarkkailukäyttöön. Olivat siinä istuskelleet ja paskoneet.

Jostain kuului hanhien ääntelyä ja kuovi varoitteli heikoista jäistä.

Laivaamme pieksävä rankkasade pitää siis huolen, että laajempaan luontotunnelmointiin en tänään ala ja Pikku Borgarnes saa olla näitä alla olevia, eileisen iltapäivän puolipilvisessä säässä otettuja kuvia.

Lisäksi yhteenveto pyydystämistämme kaloista .
-lauri-

Turska 142 287 kg
Kolja 25 485 kg
Seiti 16 931 kg
Muut kalat 789 kg.

Yhteensä 185 492 kg

Mädit ja maksat 11 850 kg

5 kommentarer:

  1. Kauniita kuvia ja kauniita maisemia niissä :) Näin kesällä Norjassa monta kertaa kotkan istumassa jossain kivellä meren rannalla ja ihmettelin sitä suuresti. Täällä kun niitä näkee niin harvoin ja vain lentelemässä jossain tosi ylhäällä ja kaukana. Tuo silta on hieno! Harmi kun et päässyt retkeilemään. Täälläkin sataa.

    SvarSlett
  2. Meillä on kotkia ihan omiks tarpeiks. Ja kesyjäkin ovat. Minunkin pokkarilla saa muunkinlaisia kuvia kuin pieniä pisteitä.
    Suuri ongelma on nää sinkkukotka parvet. Andan saarella ooon safarilla ollessa tavannu parhaimmillaan yli 40 kotkaa
    Niille ei enää kaikille riitä reviirejä ja sitten ne nuoret löysässä parisuhteessa elävät muitten asunnottomien kanssa vaan hengailee, kun ois pitäny perhe perustaa ja aloilleen asettua.

    SvarSlett
  3. Taas opin uutta: kotkakumpu!

    Mina nain taalla meilla kerran kongeørn. Koira ajoi janista ja kotka kiersi ympyraa ja tarkasteli koiraa ja janista. Liekko silla ollut nalka. Taalla eivat lammasihmiset ole kamalan ihastuksissaan noista kotkista, kun vievat kuulemma karitsoja laitumelta. Enpa tieda...

    Gjøvikissä on yksi kalakauppa, josta saa turskan mätiä ja maksaa, nam. En ole usein siellä, mutta pari kertaa vuodessa saa herkutella.

    SvarSlett
  4. Maakotkalle tyypillistä ottaa jänis ajosta ennen metsästäjää. Sanovat asiaa harrastavat.

    Osaatkos muuten tehdä møljaa, meiän perinneruokaa.

    Juu se Vidarkin valittelee kotkista , että ne syö karitsoita. Suurempi vaara Vidarin mielestä vastasyntyneille on kuitenkii varis korppi ja harakka.
    Villilammas karitsoituaan, ne karitsoivat ulkona,jättää karitsan muutamaks päiväks piiloon. Se on sen vaisto.

    Jos karitsalla on huomiota herättävä, maastosta erottuva väri, korppi voi nähdä pikkuisen ja tulla porukalla nokkimaan. Näin sanoi ystäväni Vidar.Siks kannattaa suosia harmaita. ja ruskehtavia.

    Luonnossa laitumilla, kotka luullakseni voi ottaa ne muutenkin heikentyneet, loukkaantuneet tai ripuliset.
    Mutta tää on oletuksia, niin vaan luulen.

    Mulla on hyvä suhde kotkiin, senkii takia kun se on niin kiitollinen mun työssäni oppaana. Aina niitä näkee ja ovat tosi tyylikkäitä.
    Ja kaunis sanoa englanniksi White tail eagle jeah.

    SvarSlett
  5. Terve!

    Kuulin Milalta että siellä päin voisi olla potentiaalinen työharjoittelupaikka kesäksi.

    Luin blogia, homma alkoi kiinnostaa ja pitempi Norjan visiitti on ollu jo pitkän aikaa mielessä.

    Kyselisin vähä lisätietoja työstä, työajoista, porukasta ja palkasta. Jos vastaat tähän tai sähköpostiini mikko.kytokorpi@students.turkuamk.fi
    Voin laittaa myös lisätietoa itsestäni virallisen tai vähemmän virallisen hakemuksen kera.

    Terveisin iktyonomi-opiskelija Turusta
    Mikko Kytökorpi.

    SvarSlett